Niin se aika rientää, kun on mukavaa. Tuntuu, kuin vasta ihan hetki sitten olisin liittynyt Lappeenrannan nuorkauppakamariin ja suunnilleen toissa päivänä siirtynyt sieltä Espoon kamarin jäseneksi. Ensimmäisestä on kuitenkin aikaa jo 13 vuotta ja toisestakin kymmenen, ja noihin vuosiin on mahtunut niin paljon ylä- ja alamäkiä, seikkailuja maailman eri kolkissa, tuuletuksia ja pettymyksen hetkiä, ystävyyttä ja oppimista, etten ihan kaikkea edes muista.
Olen välillä miettinyt, mikä on ollut parasta omalla kamariurallani. En osaa nimetä yhtä tiettyä tilannetta tai tapahtumaa, mutta kaikkia huippuhetkiä yhdistää yhteishenki, tekemisen meininki ja toisten tukeminen. Noista komponenteista ovat syntyneet hulluimmat ideat, parhaat reissut ja kasvattavimmat kokemukset. Kun yksi ovi on sulkeutunut nenän edestä, on aina löytynyt auttava käsi joka nostaa pystyyn ja tsemppaa etsimään uusia polkuja. Suosittelenkin kokeilemaan rohkeasti siipiään ja tarttumaan vaikeankin kuuloisiin haasteisiin, se palkitsee kyllä! Kuin huomaamatta mukaan tarttuu samalla erilaisia taitoja, joista on hyötyä niin työelämässä kuin siviilissäkin. Muistan elävästi erään yritysvierailun, jossa tehtiin pieni ryhmätyö. Kun tuli aika esitellä tuotokset, yrityksen edustaja oli aivan häkeltynyt siitä, kuinka luontevasti osasimme esiintyä, ja kuinka jokaisesta ryhmästä löytyi patistelematta joku hyppäämään porukan eteen. Väittäisin, että tekemällä oli opittu ja kokemuksen tuomaa varmuuttakin löytyi.
JC-matka on ollut mahtava, ja ehdin jo henkisesti valmistautua siihen, että se loppuu. Täytin kesäkuussa 40 vuotta, joten tämä on viimeinen jäsenvuoteni. Pari viikkoa sitten sain kuitenkin ilokseni ja yllätyksekseni vastaanottaa suurimman kunnianosoituksen, jonka nuorkauppakamarilainen voi saada. Minulle myönnettiin senaattorin arvo, eli saan olla loppuelämäni mukana kamaritoiminnassa, joskin jatkossa enemmän tukijan kuin tekijän roolissa. Senaattoreilla ei nimittäin ole kamarin kokouksissa enää äänioikeutta, mutta osallistumis- ja puheoikeus on, ja sitä moni mielellään käyttääkin. Senaattorit saavat myös auttaa pyydettäessä, mutta eivät tuppautua väkisin mukaan kamarin tekemisiin. Jäänkin tämän vuoden jälkeen toiveikkaana odottelemaan, että niitä avunpyyntöjä silloin tällöin tupsahtelee 😊
Eevis Halonen, senaattori #78891